Nyt ne sitten ovat työt alkaneet. Siis ihan oikeat työt. Tänään oli jo toinen päivä. Eilen olin niin puhki, että illalla jaksoin tasan en mitään. Lohtu kuitenkin on, että tästä sentään palkka juoksee. On se vähän enemmän kuin opintotuki, vaikka ei tälläkään palkalla kovin rehvastella.

Työpäivä menee, että hujahtaa vaan. Kiire on koko ajan, eikä taukoja kovin ehdi miettiä. Siitä huolimatta tämä on sitä mitä halusinkin. Mielummin säpinää, kuin että miettisin mitä seuraavaksi tekisin. Sitäpaitsi, tämä on ihan erilaista, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Uuden oppiminen on ihan JEES.

Kaikki alkaa jo suunnitella kesälomiaan, minulle sitä ei tänä kesänä tulekaan. Lomaa ei ole ollut sitten äitiysloman, eikä ainakaan seuraavaan puoleentoista vuoteen tule. Olisi kai terveellistä ruveta miettimään, että millä keinoin sitä sinne saakka jaksaa. Ei vaan, kyllä se siitä pikku hiljaa.