Kevät keikkuen tulevi...Niinpä niin! Taas on aika tukkoisen nenän ja vetistävien silmien, nenä sumutteiden ja allergialääkkeiden.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Miten tuntuikaan mukavalta käydä pienellä lenkillä, kun jalat pysyivät kuivina, eikä lapsen rattaat juuttuneet loskaan. Linnut lauloivat ja näinpä nokkosperhosenkin jo heränneen.

Pääsiäisen kunniaksi laitoin piharuukkuun narsissit ja hiljaa toivon, etteivät ne kuuluisi rusakon lempiherkkuihin. Huomasin nimittäin, että jänikset olivat syöneet kaikki vadelman oksat ja omenapuiden rungot oli nakerrettu. Lisäksi myyrät ovat kyntäneet ennen niin sileän pihanurmikon, joka näyttää nyt siis lähinnä kynnöspellolta.

Omenapuun jyrsityistä rungoista tuli mieleen Marleena Ansion runo, joka kuuluu näin. "Jotkut haavat eivät umpeudu koskaan, arpeutuvat vain. Mutta niiden kanssa voi elää, kun hyväksyy ne parhaina opettajinaan."

Ei kun aurinkoisia päiviä kaikille!