...sen siitä saa kun tohkeissaa hyppää pihanurmikoita pollyttämään ja myyränkoloja tamppaamaan tukkoon. Tuli hirveä flunssa. Oksetti (ei onneksi enää), palelee ja hiottaa vuorotellen, kamala kuume nousi, yskittää, on nuhaa ja joka paikka on tosi kipeänä. Nyt sitä on kestänyt kolme päivää eikä helpotusta vieläkään.

Tänään kävin lääkärissä lasten kanssa ja ohimennen kysäisin voisiko vaivani olla myyräkuumetta. Otettiin heti parit kokeet ja alustavien tutkimusten mukaan olisi todennäköistä että se on MYYRÄKUUMETTA! Miten jaksan odottaa oikeaa tulosta, kun varsinaiseen kokeeseen pääsee vasta tiistaina ja ennen kuin tulos tulee. No ei kai sillä sen suurempaa merkitystä ole jos ei tämän kummemmaksi tule ja jos henkikulta säilyy. Eikä tässä muuta voi kun huilailla ja odotella vappua.

Näin perheellisenä sitä aina miettii, että tekisi sitä, tätä ja tuota jos saisi olla ihan yksin kotona. Eli olisi siis mahdollista tehdä kaikenlaista. Viimeaikoina olen ajatellut, että saisinpa olla yksin kotona ja tehdä opiskeluiden viimeisiä tehtäviä ihan rauhassa.

Nyt olen yksin kotona. Mies vei pojanvesselit uimahalliin ja minulle siis jäi se rauha tehdä niitä koulutöitä. Kuinkas kävikään. Istahdin sohvaan ensin miettimään mistä aloittaisin. Kohta heräsin ja huomasin ajasta kuluneen jo pari tuntia. Sitten laiton aamulliset tiskit koneeseen ja pyykitkit piti hoitaa. Päivän lehdessä oli mielenkiintoisia juttuja ja nyt on sitten puoli tuntia aikaa, että kaikki on taas kotona. No, ihan sopivasti surffailla netissä ja päivittää sivut.

Kevät keikkuen tulevi...Niinpä niin! Taas on aika tukkoisen nenän ja vetistävien silmien, nenä sumutteiden ja allergialääkkeiden.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Miten tuntuikaan mukavalta käydä pienellä lenkillä, kun jalat pysyivät kuivina, eikä lapsen rattaat juuttuneet loskaan. Linnut lauloivat ja näinpä nokkosperhosenkin jo heränneen.

Pääsiäisen kunniaksi laitoin piharuukkuun narsissit ja hiljaa toivon, etteivät ne kuuluisi rusakon lempiherkkuihin. Huomasin nimittäin, että jänikset olivat syöneet kaikki vadelman oksat ja omenapuiden rungot oli nakerrettu. Lisäksi myyrät ovat kyntäneet ennen niin sileän pihanurmikon, joka näyttää nyt siis lähinnä kynnöspellolta.

Omenapuun jyrsityistä rungoista tuli mieleen Marleena Ansion runo, joka kuuluu näin. "Jotkut haavat eivät umpeudu koskaan, arpeutuvat vain. Mutta niiden kanssa voi elää, kun hyväksyy ne parhaina opettajinaan."

Ei kun aurinkoisia päiviä kaikille!

Nyt ne sitten ovat työt alkaneet. Siis ihan oikeat työt. Tänään oli jo toinen päivä. Eilen olin niin puhki, että illalla jaksoin tasan en mitään. Lohtu kuitenkin on, että tästä sentään palkka juoksee. On se vähän enemmän kuin opintotuki, vaikka ei tälläkään palkalla kovin rehvastella.

Työpäivä menee, että hujahtaa vaan. Kiire on koko ajan, eikä taukoja kovin ehdi miettiä. Siitä huolimatta tämä on sitä mitä halusinkin. Mielummin säpinää, kuin että miettisin mitä seuraavaksi tekisin. Sitäpaitsi, tämä on ihan erilaista, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Uuden oppiminen on ihan JEES.

Kaikki alkaa jo suunnitella kesälomiaan, minulle sitä ei tänä kesänä tulekaan. Lomaa ei ole ollut sitten äitiysloman, eikä ainakaan seuraavaan puoleentoista vuoteen tule. Olisi kai terveellistä ruveta miettimään, että millä keinoin sitä sinne saakka jaksaa. Ei vaan, kyllä se siitä pikku hiljaa.

Kylläpä oli mukava käydä tänään puutarhamessuilla. Siitä on tullut melkeimpä joka vuotinen traditio käydä siellä, ollaanhan lähes joka vuosi siellä pistäydytty. Mielenkiintoista nähdä paljon kaikenlaista ja se ihmisvilinä. Eikä kävelystä kipeytyneet varpaat ja hikikarpalot otsalla haittaa pätkääkään.

Oman pihan teko on ollut vuosia kesken, eikä kai koskaan valmiiksi tulekaan. Messuilta saa taatusti kaikenlaisia vinkkejä pihanlaittoon, kun vaan osaisi siirtää tiedon kotiin ja taidon toteutukseen. Aina sieltä tulee myös jotakin hankittua. Pari vuotta sitten tuli ostettua uima-allas pihalle. Ennenkuin se tuotiin kotiin, ehdittiin moneen kertaa jo katuakin ostosta. Kahden vuoden kokemus on, että kyllä siellä ovat uineet isot ja pienet vesipedot ja hyvä on ollut.

No, tänään tuli ostettu sitten puutarha aiheinen kirjasarja. Eikä halpa sekään. Taas vähän mielessä kolkuttaa, mutta lohduttaudun sillä, että ehkä minustakin jonakin päivänä tulee oikea multasormi. Ja ne kukkasipulit...toivottavasti en saa niitä "kuolioon" ennen kuin maat ovat sulat ja pääsen istutuspuuhiin.